Miten yhdistää monikulttuurisuus, tapakasvatus ja uskonto yhteen ilmiöön opetuksessa?

Vesisotaa uskonnontunnilla!

Ei todennäköinen ajatus, ainakaan vanhassa koulumaailmassa. Uuden opetussuunnitelman myötä opettajia kannustetaan yhdistämään opetuksessa käytännöllisiä ja teoreettisia näkökulmia niin sanotun ilmiöoppimisen avulla. Uskonnolliset juhlat ovat vaikuttava tapa yhdistää monikulttuurisuuskasvatus, tapakasvatus, uskonto ja halutessaan jopa maantiede yhteen ilmiöön.

Keskustelemme uskonnollisista juhlista ensi viikon torstaina (27.10.) Helsingin Kirjamessuilla. Jos olet tulossa messuille torstaina, kannattaa suunnata klo 12 kohti Minna Canth -lavaa. Keskustelua kannattaa tulla seuraamaan myös oppilaiden kanssa. He saavat keskustelusta näkökulmia siihen, miten erilaisia tapoja heidän omilla luokkakavereillaan on. Varsinkin monikulttuurisilla asuinalueilla elävien lasten koulukaverit viettävät kuka joulua, kuka hanukkaa, kuka id al-fitria ja kuka vaisakhia.

Ja miten vesisota koulussa tähän liittyy?  Jos opettajalla riittää rohkeutta ja näkemystä, hän voi järjestää luokalleen tai koululleen buddhalaisen vesijuhlan. Buddhalaisenemmistöisissä maissa juhlaan kuuluu karnevalistinen vesisota, johon useimmiten otetaan osaa liikkumalla ulkona. Milloin tahansa voi saada märät vaatteet ilman ennakkovaroituksia.

Suomessa syksyistä juhlaa onneksi vietetään hillitymmin. Mutta mikä estää sinua kokeilemasta karnevalistisempaa tunnelmaa koulullasi? Viettämällä juhlaa voi pohtia sen mahdollista merkitystä, vertailla viettotapoja Suomessa ja vaikkapa Thaimaassa.

Miksi vesisota ei kuulu suomalaiseen juhlaan? Miten maantiede vaikuttaa juhlan viettämiseen? Mitä juhlan vietosta voisi oppia? Kuulostaako kaikkien vesisota kaikkia vastaan kaduilla reilulta? Miten suhtautuisit, jos joku yrittäisi ampua sinua kadulla vesipyssyllä? Olisiko suhtautumisessa eroa riippuen siitä, oletko Suomessa vai Thaimaassa? Miltä uskonnollisen juhlan viettäminen tuntuu, jos ei itse harjoita uskontoa?


Adventista ramadaniin -kirjan kirjoittajat keskustelevat ja vastaavat kysymyksiin uskonnollisista juhlista Helsingin kirjamessuilla 27.10. klo 12 Minna Canth -lavalla. Lähetä meille kysymyksesi etukäteen Facebookissa tai lähettämällä sähköpostia.

Naapurisi viettää juhliaan eri tavalla kuin luulet

Adventista ramadaniin lähti viime viikolla painokoneeseen ja pitäisi olla lähiviikkoina täällä. Kirjaa odotellessa katsastan nopeasti, mistä lähdimme liikkeelle.

 

Lähdimme kirjoittamaan tietokirjaa, joka kertoisi uskonnollisista juhlista suomalaisten kertomana. Mistä tahansa juhlasta löytyy valtavasti tietoa verkosta, kunhan osaa vähintään englantia. Islamin kohdalla arabian kielen taidosta ei ymmärtääkseni ole haittaa, mutta se ei kuulunut esimerkiksi omaan työkalupakkiini.

Suomeksi on saatavilla lähinnä viime vuonna julkaistu Juhlakalenteri.fi-palvelu ja USKOT-foorumin vanhempi Uskontokalenteri. Ne tarjoavat hyvän lähtökohdan, mutta liikkuvat varsin yleisellä tasolla. Lisäksi näkökulma on pitkälti uskonnollisten instituutioiden näkökulma.  Ne kertovat siis sellaisia asioita, joita ”on ollut tapana” tai ”näin juhlia kuuluisi viettää, jos pappi/imaami/rabbi saisi päättää”.

Tällaisella näkökulmalla on oma kiistämätön arvonsa. Se tuskin tyydyttää vaativamman ihmisen tiedonjanoa. Siksi kysyimme eri uskontoja harjoittavilta suomalaisilta, miten he todella juhliaan viettävät. Tätä tietoa ei voi löytää yhdestäkään vieraskielisestä julkaisusta.

 

Näkökulmamme paljasti myös paljon mielenkiintoisia asioita uskonnollisista juhlista. Jokin tapa, jonka vieraskielinen lähde esittää juhlan keskeisimmäksi sisällöksi saattaa esiintyä lähinnä sellaisissa maissa, joissa kyseinen uskonto on enemmistönä.

Kirjamme alkuperäinen idea syntyi juuri suomalaisen todellisuuden ja verkon tarjoamien universaalien totuuksien ristiriidasta.

Olin töissä Kotimaa-lehdessä. Kirjoitin pientä juttusarjaa Kotimaa24-verkkolehteen uskonnollisista juhlista. Bongasin uskonnollisia juhlia listaavasta kalenterista eli MAP-kirkon perinteeseen kuuluvan pioneerien päivän.
Soitin järjestön tiedottajalle, joka yllättyi kysymyksestäni. Hän kertoi, ettei päivää ole erityisemmin tapana viettää Suomessa. Se näkyy lähinnä seurakuntien normaaleissa kokoontumissa, joissa aihetta pidetään esillä. Vietto keskittyy lähinnä mormoniperinteen ydinalueille Utahiin. Juhlan aikana muistellaankin Suolajärven laaksoon saapuneita ”pioneereja”, jotka pakenivat Yhdysvaltojen itärannikolla heitä kohdannutta vainoa.

 

Toinen herätys kirjan kirjoittamiseen tuli juutalaisten tiša be’av (tiša-kuun yhdeksäs päivä) -juhlan vietosta. Päivä on varsinaisesti toisen temppelin tuhoamisen muistopäivä. Rabin ensimmäinen vastaus minulle oli, ettei päivää voi varsinaisesti pitää juhlana. Sen aikana paastotaan vuorokauden ympäri ja muistellaan kaikkea pahaa, joka on kohdannut juutalaista kansaa.

Muisteltavaa tosiaan riittää. Keskeistä kuitenkin oli, että rabbi arveli tiukkaa paastokäytäntöä noudattavia olevan Suomessa korkeintaan kahden käden sormilla laskettava määrä. Yhteensä juutalaisia on tilastojen mukaan noin 1500. Tiša be’av ei muuten päässyt mukaan kirjaamme, koska se ei noussut esiin yhdessäkään haastattelussa selkeästi vietettyjen juhlien listalle.

Mainittakoon mielenkiintoisena yksityiskohtana myös toinen mormonien perinteeseen liittyvä kuriositeetti.

Mormonit viettävät Suomessa pääasiassa samoja juhlia, kuin luterilaiseen uskonnolliseen perinteeseen sitoutuneilla on tapana. Siis esimerkiksi pääsiäistä.

Pioneerien päivän pois jättäminen tuskin yllättää. Sen sijaan kirjaamme valikoitui MAP-kirkon kansainvälinen yleiskonferenssi. Sitä vietetään kahdesti vuodessa kirkon perustamisen muistoksi. Se on muuten myös ainoa kirjassamme esiteltävä juhla, jota vietetään kahdesti vuodessa.

Näin kirkon virallisilla sivuilla juhlasta kerrotaan:

”Vaikka näitä päiviä ei pidetäkään juhlapäivinä, kirkon jäsenet varaavat silloin aikaa saadakseen opetusta ja rohkaisua kirkon johtajilta.”

 

Yleiskonferenssi on yksi kirjamme 54 juhlasta. Se on yksi niistä juhlista, joka nousi esiin tehdessämme haastatteluja. Niitäkin muuten kertyi kaikkiaan viitisenkymmentä.

 

***

PS. Muistathan varata kalenteriisi aikaa torstaina 27.10. klo 12. Puolessa tunnissa ehdit kuunnella Adventista ramadaniin -kirjan kirjoittajien paneelikeskustelun uskonnollisten juhlien merkityksestä. Jos sinulla on mahdollisuus varata aikaa hieman enemmän, pääset myös jututtamaan kirjoittajia ja esittämään kiperiä kysymyksiä. Ja tietenkin saamaan vaikkapa signeerauksia kirjaasi 😉

 

Esiintymisen ajankohdan ja muut mielenkiintoiset tapahtumat löydät messujen ohjelmasta.