Joko juhlitaan?

Heinäkuun lopussa vietin pari kiireistä viikkoa. Matkustelin eri puolilla Suomea ja samalla viimeistelin omaa osuuttani käsikirjoituksesta. Työskentelytiloja löytyi eri kaupunkien kirjastoista ja sukulaisten mökkien kamareista. Rentouduin tutustumalla nähtävyyksiin ja poimimalla mustikoita ja saunomalla. Aika rentoa etätyöskentelyä siis.

Elokuun alussa saimme lähetettyä kirjamme ”Adventista ramadaniin – Uskonnolliset juhlat Suomessa” käsikirjoituksen kustantajalle. Kirjapaja käy parhaillaan läpi käsikirjoituksen ensimmäistä versiota, josta odottelemme palautetta.

Kirjoitellessani toistaiseksi viimeisiä muokkauksia sukulaisten mökillä, alkoi vihdoin tuntua, kuin olisi aihetta juhlaan. Viime vuoden syystalvella projektia aloitellessamme tämän vuoden elokuu tuntui kaukaiselta ja urakka valtavalta. Mitä oikeasti tarkoittaa kirjoittaa kirja eri uskontojen juhlaperinteistä?

Nyt olen sekä tyytyväinen että huolestunut. Suomessa on tuhansia vähemmistöuskontojen juhlia viettäviä ihmisiä. Perinteisiin ja tapoihin vaikuttavat etninen tausta, uskonnon suuntaus ja omat mieltymykset.

Prosessin aikana huolta herätti haastateltavien löytäminen. Kukaan ei esiinny kirjassamme omilla kasvoillaan tai nimellään, mutta moni kieltäytyi haastattelusta. Usea muslimi vetosi siihen, että tuttavilla on kielteisiä kokemuksia median kanssa toimimisesta. Lopulta sain kasaan hyvän joukon haastateltavia erilaisista taustoista ja  suuntauksista.

Enää huolta aiheuttaa ajatus siitä, onko työtä tehty sittenkään riittävästi. Erään juutalaisen mukaan Suomessa on yhtä monta tapaa viettää juutalaisia juhlia, kuin on juutalaisiakin. Se tarkoittaa noin 1500 tapaa. Yhteensä haastattelin teokseen kolmeakymmentä viiden eri uskonnon harjoittajaa.

Yhden mielestä ei voi olla muslimi, jos ei vietä id al adhaa vuosittain. Toisen muslimin mielestä pyhiinvaellukseen liittyvässä juhlassa ei ole paljon viettämistä, jos ei itse osallistu pyhiinvaellukselle.

On turhaa kysyä, kumpi on oikeassa. Kysymys olisi perustavanlaatuinen väärinymmärrys siitä, miten uskonnot ilmiöinä toimivat. On yksi asia, mitä uskontoihin opin tasolla perehtyneet papit tai muu uskonnollinen ”eliitti” tekevät ja kirjoittavat. On kokonaan toinen asia, millainen on tavallisten ihmisten käsitys omasta uskonnollisuudestaan ja uskonnon merkityksestä omassa elämässä. Hyvin karkeasti sanoen tämä on jaottelu ”opin” ja ”kansanuskonnollisuuden” välillä.

Joskus nämä kaksi näkökulmaa ovat yhtä aikaa lähellä ja kaukana toisistaan. Itse pidän mielenkiintoisempana keskellämme elävää kansanuskonnollisuutta kuin enemmän ideoiden maailmassa elävää oppineiden uskontoa. Kumpikaan ei selitä kunnolla toista, mutta kumpaakaan ei voi ymmärtää kunnolla ilman molempien ymmärtämistä. Palaan uskontojen oppien ja kansanuskonnollisuuden ristiriitaan vielä myöhemmin tässä blogissa.

Odotellessaan kirjan ilmestymistä jokainen lukija voi syventyä yhteen kaikkia juhlakulttuureja yhdistävään piirteeseen: odottamiseen. Tähän teemaan johdattaa kirjamme nimikin: Adventista ramadaniin. Molemmat nimet viittaavat ajanjaksoon, joka huipentuu kummankin uskonnon suurimmista juhlista: adventti jouluun ja ramadan id al fitriin.

Paitsi, että joulu tai id al fitr eivät ole kristinuskon ja islamin teologisesti suurimmat juhlat. Silti ne ovat näyttävimmin ja eniten ainakin Suomessa vietettyjä uskontojensa juhlia.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s