11 + 2 vapaapäivää

Uskonnoilla on useita juhlapäiviä, mutta niiden asema on Suomessa  kiinni  uskonnon ja sen täkäläisten edustajien käytännön järjestelyistä. Yhteiskunta  ei tunnista pienten uskontojen juhlia tai ei ainakaan huomio niitä lainsäädännössä. Kristinusko (luterilaisuus) on tässä suhteessa erikoisasemassa historillisena valtauskontona.

Kirkkolain neljännen luvun kolmannen pykälän mukaan Suomessa on 11 kirkollista juhlapäivää – ja samalla vapaapäivää: joulupäivä, toinen joulupäivä, uudenvuodenpäivä, loppiainen, pitkäperjantai, pääsiäispäivä, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, helluntai, juhannuspäivä ja pyhäinpäivä.

Kirkkolaissa todetaan lisäksi, että ”juhlapäivien aika määräytyy niin kuin läntisessä kristikunnassa vanhastaan on ollut tapana”. Tarkennuksena esitetään, että juhannuspäivää vietetään kesäkuun 19 päivää seuraavana lauantaina ja pyhäinpäivää lokakuun 30 päivää seuraavana lauantaina.

Tulilinjalla työmarkkinaneuvotteluissa ovat olleet erityisesti ns. arkipyhät eli loppiainen ja helatorstai. Ne on haluttu siirtää (kuten tapahtui jo kertaalleen vuosina 1973-1991) tai muuttaa palkattomiksi vapaapäiviksi.

Edellä lueteltujen päivien lisäksi Suomessa on kaksi yhteiskunnallista vapaapäivää, nimittäin itsenäisyyspäivä 6.12. ja vappupäivä 1.5. Näistä kirkossa juhlitaan itsenäisyyspäivää erillispyhänä, jolloin pidetään – alunperin valtiovallan toiveesta – jumalapalvelus. Vappua ei kirkko(käskirja) tunnista lainkaan, paitsi jos se sattuu sunnuntaiksi, niin asia saattaa tulla yksittäisen saarnan yhteydessä puheeksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s