Älä kokeile paastoa omin päin!

Älä kokeile paastoa omin päin!
Helsingin Sanomat uutisoi tänä aamuna tiedesivuilla paastoamista käsittelevästä tutkimuksesta. Tutkimuksen mukaan paasto, siis vähäkalorinen ruokavalio, voi korjata elimistön insuliinin tuotantoa.
Insuliini on hormoni, joka säätelee sokerin ja rasvan varastoitumista kehoon. Joulun ja länsimaisen uuden vuoden pitkien vapaiden jälkeen alkoi leipomoiden juhlasesonki. Runebergin tortut ilmaantuivat näyteikkunoihin hyvissä ajoin tammikuussa. Runebergin päivän tienoilla tulivat laskiaispullat.
Tarkoituksellista tai ei, laskiaispullasesongin päättää pääsiäiseen asti kestävä kristittyjen paastojakso. Esimerkiksi ortodoksisessa perinteessä sitä kutsutaan suureksi paastoksi.
Uutisessa todettiin, että paasto voi myös käydä terveyden päälle:
”Tutkijat myös painottavat, että paastoamista ei saa kokeilla omin päin.”
Vaarana on aliravitsemus ja häiriöt insuliinin tuotannossa.Millaista paastoa tätä juttua kirjoitettaessa on tarkalleen ajateltu?
Paasto ei nimittäin ole kaikille sama.Uutisessa tutkijoiden kokeilemaa ruokavaliota kutsuttiin paastoksi ja ”paastoa matkivaksi dieetiksi”.
Tämä muistuttaa lähinnä kristinuskon yleistä paastokäsitystä. Yksinkertaisimmillaan esimerkiksi ortodoksisen perinteen paasto tarkoittaa lihasta, kananmunista ja maitotuotteista kieltäytymistä.

Itse olen kasvanut luterilaisessa perinteessä, jossa paastosta ei juuri puhuttu. Kun haastattelin kirjaamme muslimeja, moni kyseli minulta kristinuskon paastokäytännöistä. ”Ei syödä raskaasti”, taisi olla usein vastaukseni.
Vastaukseni herätti huvitusta. Islamin, juutalaisuuden ja esimerkiksi bahá’í-uskon paastopäivinä ei laiteta suuhun mitään päivän aikana. Käytännössä tämä tarkoittaa usein auringon nousun ja laskun väliin jäävää aikaa.
Suomessa vaikeuskerrointa kasvattaa päivän pituuden vaihtelu. Islamilainen kalenteri nimittäin ”vaeltaa” noin 11 päivää vuodessa taaksepäin suhteessa vuodenaikoihin sidottuun aurinkokalenteriin.
Viime kesänä kuukausi osui keskikesään. Yön lyhyyden takia ruokavalio saattoi siis paastokäytäntöjä tiukasti noudattavilla jäädä kohtuullisen pieneksi. Muutaman tunnin aikana ei vain ehdi tankata loputtomasti.

Islamissa vietetään useita paastojaksoja ympäri vuoden. Tärkein on paastokuukausi ramadan. Se päättyy muslimien vietetyimpään juhlaan id-al-fitriin.
Islamilainen paasto ei kuitenkaan välttämättä tarkoita vähäkalorista ruokavaliota. Jokailtaiset paaston rikkomisen ateriat voivat olla hyvinkin raskaita. Esimerkiksi somalialaisiin perinneruokiin kuuluvat sambuusit eli voitaikinaan leivotut lihakolmiot.

Nykyisessä ruokavaliossa jo kevyesti syöminen voi tuntua suurelta muutokselta tavalliseen.
Olen joskus miettinyt, että miten paljon ortodoksiset paastokäytännöt ovat vaikuttaneet ihmisten ruokavalioon. Esimerkiksi venäläisen maaorjan ruokavalio 1800-luvulla ei välttämättä sisältänyt päivittäin lihaa, maitoa tai munia. Jos jollain on tästä parempaa tietoa, niin kommentoikaa!

Helsingin Sanomien uutisen terminologiaa selittää parhaiten se, että uskonnolliset paastokäytännöt ovat saaneet rinnalleen erilaisia painonhallinnan paastoja. Tekaisin Googlella haun ”mitä paaston aikana saa syödä”. Tuloksissa ei ensimmäisellä sivulla ollut yhtään uskonnolliseen paastoon liittyvää osumaa.
Jos paastoaminen omin päin ei kiinnosta, voi kokeilla esimerkiksi ortodoksisia paastokäytäntöjä. Erityisen tiukkaa paastoa haluava voi kokeilla papiston paastosääntöä.
Uudet tutkimustulokset tuskin vaikuttavat ortodoksisiin paastokäytäntöihin. Niitä on testattu jo lähes kaksi tuhatta vuotta, joten aivan tuulesta temmattuja suosituksia ne eivät ole.


Edit 1.3.2017. Lisäsin linkin Helsingin Sanomien uutiseen.

Miten yhdistää monikulttuurisuus, tapakasvatus ja uskonto yhteen ilmiöön opetuksessa?

Vesisotaa uskonnontunnilla!

Ei todennäköinen ajatus, ainakaan vanhassa koulumaailmassa. Uuden opetussuunnitelman myötä opettajia kannustetaan yhdistämään opetuksessa käytännöllisiä ja teoreettisia näkökulmia niin sanotun ilmiöoppimisen avulla. Uskonnolliset juhlat ovat vaikuttava tapa yhdistää monikulttuurisuuskasvatus, tapakasvatus, uskonto ja halutessaan jopa maantiede yhteen ilmiöön.

Keskustelemme uskonnollisista juhlista ensi viikon torstaina (27.10.) Helsingin Kirjamessuilla. Jos olet tulossa messuille torstaina, kannattaa suunnata klo 12 kohti Minna Canth -lavaa. Keskustelua kannattaa tulla seuraamaan myös oppilaiden kanssa. He saavat keskustelusta näkökulmia siihen, miten erilaisia tapoja heidän omilla luokkakavereillaan on. Varsinkin monikulttuurisilla asuinalueilla elävien lasten koulukaverit viettävät kuka joulua, kuka hanukkaa, kuka id al-fitria ja kuka vaisakhia.

Ja miten vesisota koulussa tähän liittyy?  Jos opettajalla riittää rohkeutta ja näkemystä, hän voi järjestää luokalleen tai koululleen buddhalaisen vesijuhlan. Buddhalaisenemmistöisissä maissa juhlaan kuuluu karnevalistinen vesisota, johon useimmiten otetaan osaa liikkumalla ulkona. Milloin tahansa voi saada märät vaatteet ilman ennakkovaroituksia.

Suomessa syksyistä juhlaa onneksi vietetään hillitymmin. Mutta mikä estää sinua kokeilemasta karnevalistisempaa tunnelmaa koulullasi? Viettämällä juhlaa voi pohtia sen mahdollista merkitystä, vertailla viettotapoja Suomessa ja vaikkapa Thaimaassa.

Miksi vesisota ei kuulu suomalaiseen juhlaan? Miten maantiede vaikuttaa juhlan viettämiseen? Mitä juhlan vietosta voisi oppia? Kuulostaako kaikkien vesisota kaikkia vastaan kaduilla reilulta? Miten suhtautuisit, jos joku yrittäisi ampua sinua kadulla vesipyssyllä? Olisiko suhtautumisessa eroa riippuen siitä, oletko Suomessa vai Thaimaassa? Miltä uskonnollisen juhlan viettäminen tuntuu, jos ei itse harjoita uskontoa?


Adventista ramadaniin -kirjan kirjoittajat keskustelevat ja vastaavat kysymyksiin uskonnollisista juhlista Helsingin kirjamessuilla 27.10. klo 12 Minna Canth -lavalla. Lähetä meille kysymyksesi etukäteen Facebookissa tai lähettämällä sähköpostia.

Naapurisi viettää juhliaan eri tavalla kuin luulet

Adventista ramadaniin lähti viime viikolla painokoneeseen ja pitäisi olla lähiviikkoina täällä. Kirjaa odotellessa katsastan nopeasti, mistä lähdimme liikkeelle.

 

Lähdimme kirjoittamaan tietokirjaa, joka kertoisi uskonnollisista juhlista suomalaisten kertomana. Mistä tahansa juhlasta löytyy valtavasti tietoa verkosta, kunhan osaa vähintään englantia. Islamin kohdalla arabian kielen taidosta ei ymmärtääkseni ole haittaa, mutta se ei kuulunut esimerkiksi omaan työkalupakkiini.

Suomeksi on saatavilla lähinnä viime vuonna julkaistu Juhlakalenteri.fi-palvelu ja USKOT-foorumin vanhempi Uskontokalenteri. Ne tarjoavat hyvän lähtökohdan, mutta liikkuvat varsin yleisellä tasolla. Lisäksi näkökulma on pitkälti uskonnollisten instituutioiden näkökulma.  Ne kertovat siis sellaisia asioita, joita ”on ollut tapana” tai ”näin juhlia kuuluisi viettää, jos pappi/imaami/rabbi saisi päättää”.

Tällaisella näkökulmalla on oma kiistämätön arvonsa. Se tuskin tyydyttää vaativamman ihmisen tiedonjanoa. Siksi kysyimme eri uskontoja harjoittavilta suomalaisilta, miten he todella juhliaan viettävät. Tätä tietoa ei voi löytää yhdestäkään vieraskielisestä julkaisusta.

 

Näkökulmamme paljasti myös paljon mielenkiintoisia asioita uskonnollisista juhlista. Jokin tapa, jonka vieraskielinen lähde esittää juhlan keskeisimmäksi sisällöksi saattaa esiintyä lähinnä sellaisissa maissa, joissa kyseinen uskonto on enemmistönä.

Kirjamme alkuperäinen idea syntyi juuri suomalaisen todellisuuden ja verkon tarjoamien universaalien totuuksien ristiriidasta.

Olin töissä Kotimaa-lehdessä. Kirjoitin pientä juttusarjaa Kotimaa24-verkkolehteen uskonnollisista juhlista. Bongasin uskonnollisia juhlia listaavasta kalenterista eli MAP-kirkon perinteeseen kuuluvan pioneerien päivän.
Soitin järjestön tiedottajalle, joka yllättyi kysymyksestäni. Hän kertoi, ettei päivää ole erityisemmin tapana viettää Suomessa. Se näkyy lähinnä seurakuntien normaaleissa kokoontumissa, joissa aihetta pidetään esillä. Vietto keskittyy lähinnä mormoniperinteen ydinalueille Utahiin. Juhlan aikana muistellaankin Suolajärven laaksoon saapuneita ”pioneereja”, jotka pakenivat Yhdysvaltojen itärannikolla heitä kohdannutta vainoa.

 

Toinen herätys kirjan kirjoittamiseen tuli juutalaisten tiša be’av (tiša-kuun yhdeksäs päivä) -juhlan vietosta. Päivä on varsinaisesti toisen temppelin tuhoamisen muistopäivä. Rabin ensimmäinen vastaus minulle oli, ettei päivää voi varsinaisesti pitää juhlana. Sen aikana paastotaan vuorokauden ympäri ja muistellaan kaikkea pahaa, joka on kohdannut juutalaista kansaa.

Muisteltavaa tosiaan riittää. Keskeistä kuitenkin oli, että rabbi arveli tiukkaa paastokäytäntöä noudattavia olevan Suomessa korkeintaan kahden käden sormilla laskettava määrä. Yhteensä juutalaisia on tilastojen mukaan noin 1500. Tiša be’av ei muuten päässyt mukaan kirjaamme, koska se ei noussut esiin yhdessäkään haastattelussa selkeästi vietettyjen juhlien listalle.

Mainittakoon mielenkiintoisena yksityiskohtana myös toinen mormonien perinteeseen liittyvä kuriositeetti.

Mormonit viettävät Suomessa pääasiassa samoja juhlia, kuin luterilaiseen uskonnolliseen perinteeseen sitoutuneilla on tapana. Siis esimerkiksi pääsiäistä.

Pioneerien päivän pois jättäminen tuskin yllättää. Sen sijaan kirjaamme valikoitui MAP-kirkon kansainvälinen yleiskonferenssi. Sitä vietetään kahdesti vuodessa kirkon perustamisen muistoksi. Se on muuten myös ainoa kirjassamme esiteltävä juhla, jota vietetään kahdesti vuodessa.

Näin kirkon virallisilla sivuilla juhlasta kerrotaan:

”Vaikka näitä päiviä ei pidetäkään juhlapäivinä, kirkon jäsenet varaavat silloin aikaa saadakseen opetusta ja rohkaisua kirkon johtajilta.”

 

Yleiskonferenssi on yksi kirjamme 54 juhlasta. Se on yksi niistä juhlista, joka nousi esiin tehdessämme haastatteluja. Niitäkin muuten kertyi kaikkiaan viitisenkymmentä.

 

***

PS. Muistathan varata kalenteriisi aikaa torstaina 27.10. klo 12. Puolessa tunnissa ehdit kuunnella Adventista ramadaniin -kirjan kirjoittajien paneelikeskustelun uskonnollisten juhlien merkityksestä. Jos sinulla on mahdollisuus varata aikaa hieman enemmän, pääset myös jututtamaan kirjoittajia ja esittämään kiperiä kysymyksiä. Ja tietenkin saamaan vaikkapa signeerauksia kirjaasi 😉

 

Esiintymisen ajankohdan ja muut mielenkiintoiset tapahtumat löydät messujen ohjelmasta.

Painokoneetkin laulavat juhlien kunniaksi – ja kutsuvat Helsingin Kirjamessuille 27.10.

Juhlan aika lähestyy. Viime viikolla kirjamme sai painoluvan. Painokoneet siis laulavat juhlien kunniaksi! Nyt on hyvä aika katsella kalentereita ja painaa mieleen eräs tärkeä päivämäärä.
Tänään alkoivat Kirjamessut Turussa ja muutaman viikon päästä sama toistuu Helsingissä. Hieman isommissa ja pöyhkeämmissä puitteissa, kuten nuorelle pääkaupunkitulokkaalle kuuluu.
Siellä olemme mekin, Adventista ramadaniin -kirjan kirjoittajat. Tule kuuntelemaan ja juttelemaan Pasilan Messukeskukseen torstaina 27.10. klo 12-12.30.
Esiinnymme Minna Canthin mukaan nimetyllä lavalla.
Tavataan Messukeskuksessa!

Juhlista arkea liiketoiminnassa

Juhlista arkea liiketoiminnassa

Joko sinä osaat hyödyntää uskonnollisten juhlien mahdollisuuksia liiketoiminnassasi? Tarjoileeko ravintolasi suomalaista koshervodkaa ja pohjalaista luomuhalal-nautaa?

Jos toimit kuluttajakaupassa, joulusesonki (eli adventti) saattaa olla sinulle jo valmiiksi vuoden parasta aikaa kassavirran suhteen. Sama kaava toistuu lähes kaikkialla länsimaissa, joissa kristinusko on ollut merkittävä kulttuurillinen vaikuttaja.

Käytännössä joulu osana liiketoimintaa on jo aikoja sitten irronnut uskonnollisista juuristaan ja kehittänyt aivan omia kulttuurejaan nykyaikaisine joulupukkeineen ja tonttuineen. Silti se on malliesimerkki siitä, kuinka uskonnollisista juhlista on hyödytty liiketoiminnassa.

Entäpä miten hyödyntäisit islamin suomessa näkyvintä juhlaa, id al fitria? Id al fitr on muslimien pyhän ramadan-kuun päättävä juhla.

Helsinkiläinen Itis-kauppakeskus lanseerasi vuonna 2016 ensimmäisenä isona kaupallisena toimijana Suomessa id-kampanjan. Tänä vuonna heinäkuun alkuun sattunut juhla keräsi, ainakin kauppakeskuksen omien tilastojen mukaan, noin 55000 kävijää. Siinä oli viisituhatta kasvua edellisvuodesta. Palautteen perusteella reilusti yli puolet toivoo, että kauppakeskus huomioi juhlan myös jatkossa.

Kuten tiedotteessakin todetaan, id al fitrilla on useita ominaisuuksia, jotka tekevät siitä kauppiaan näkökulmasta mitä parhaimman juhlan. Kärjekkäästi voisi sanoa, että profeetta Muhammed kirjoitti kaupallisuuden sisään juhlaan siinä, miten hän kehotti seuraajiaan juhlaa viettämään.

Id al fitriin kuuluu erityinen paaston päättymisen almu. Varakkaiden muslimien kuuluu maksaa se ennen paaston päättymistä köyhemmille muslimeille. Almun avulla köyhien muslimien on tarkoitus ostaa itselleen juhlan vietossa tarvittavia asioita, erityisesti ruokaa ja vaatteita.

Almu ei sinällään ole nyky-Suomessa kovin oleellinen, mutta käskyssä on myös toinen puoli. Id al fitrin juhliminen on jokaisen muslimin velvollisuus. Käytännössä ramadan-paasto ja sen päättymistä juhlistava id al fitr ovat saman tyyppisessä asemassa islamissa kuin joulukirkko-instituutio luterilaisessa kristinuskossa: myös moni maallistunut muslimi osallistuu paastoon ja id-juhlan viettämiseen, vaikka moni muu uskonnon perinteinen tapa tuntuu vieraalta.

Suomessa on joidenkin arvioiden mukaan jopa 70 000 muslimitaustaista. Heistä reilusti yli puolet noteeraa id-juhlan. He ostavat uusia vaatteita itselleen ja perheelleen, antavat lahjoja ja syövät hyvin. Moni lapsiperhe juhlista päivää viemällä lapset esimerkiksi sisäleikkipuistoon tai muuhun elämyskohteeseen. Halal-lihaa tarjoavat ravintolat ovat todennäköisesti täynnä. Itiksen markkinointipäällikkö Anna Homénin mukaan id al fitrin huomioiminen kauppakeskusten markkinoinnissa on jo yleistä esimerkiksi Lontoossa.

Lapsia Itiksessä id al fitrina.
Lapsia Itiksessä id al fitrina. (Kauppakeskus Itis/Akifoto)

Tietenkin uskonnollisten juhlien kaupallistamiseen liittyy myös ongelmia. Maineriskit voivat liittyä esimerkiksi islamin perinteen mukaan teurastettuun halal-lihan tarjoiluun ravintoloissa. Itistä vastaan järjestettiin juhlan aikana mielenosoitus.

Varsinainen mainetappio näyttää kuitenkin jääneen melko vähäiseksi ja mielenosoitus lähinnä rasistiseksi suunsoitoksi. Jo nyt osa Itiksen ravintoloista tarjoilee kauppakeskuksen tiedotteen mukaan halal-lihaa. Lounastaessani kyseisessä ravintolassa en valitettavasti tullut maistaneeksi sitä, koska söin sillä kertaa tuorejuustopohjaista ruokaa.

Itiksen todelliset haasteet ovat aivan muualla kuin halal-lihan ja muslimeille suunnattujen kampanjoiden maineriskeissä. Muslimit ovat joka tapauksessa tällä hetkellä Itiksen toiminta-alueella kasvava väestöryhmä. Homénin mukaan Itiksen kaupat ja ravintolat ovat jo aikaisemmin varautuneet idiin esimerkiksi lisähenkilökunnalla. Nyt asiaan osattiin kuitenkin tarttua ja ottaa hyöty irti.

Yksi keskeinen ongelma islamilaisten juhlien järjestämisessä on aikataulu. Islamilaiset juhlat siirtyvät vuosittain gregoriaanisessa kalenterissa noin 11 päivää taaksepäin.

Lisäksi juhlien ajoittaminen tapahtuu monien muslimien mielestä sen mukaan, milloin uusi kuu havaitaan Mekassa silmämääräisesti. Erään haastattelemani muslimin mukaan Itiksen oli vaikea sisäistää tällaista epävarmuutta juhlaa suunnitellessaan.

Id al fitr ei ole ainoa juhla, johon liittyy markkinapotentiaalia. Islamin toinen uskonnollinen juhla id al adha, pyhiinvaelluksen ja uhraamisen juhla on toinen hyvä esimerkki. Kaupallisuus on kirjoitettu myös sen dogmiin ja käytäntöön.

Id al adhan aikana ne, jotka eivät ole pyhiinvaelluksella Mekassa, uhraavat lampaan tai muun sopivan eläimen. Koska omatoimiteurastus ei ole Suomessa sallittu, tähän on kehittynyt erilaisia tapoja.

Osa ostaa halal-lihaa ja syö sitä perheensä kanssa. Osa lähettää rahaa islamilaisten avustusjärjestöjen kautta kotimaahansa. Islamilaisissa maissa uhrin valtuuttaminen paikalliselle teurastajalle on kokonaisuutena isoa bisnestä. Voisiko se olla meillä edes osa jotain bisnestä?

Entäpä alussa lupaamani kosher-vodka? Sitä tosiaan tehdään jo Suomessa. Viina on iso hitti Israelissa. Myös Altian tuottama Koskenkorva on kosheria ainakin valtavirtajuutalaiselle. Paitsi pesachin eli pääsiäisen aikaan, jolloin kaikkien viljatuotteiden nauttiminen on kielletty. Tämä on tietenkin helppo hoitaa: markkinoidaan perunasta valmistettua viinaa.

Joulun seutuun osuvaan hanukkaan kuuluu lahjojen antaminen kaikkina kahdeksana juhlittavana päivänä. Moni vanhempi pohtii vuosittain päänsä puhki, millaisia lahjoja antaisi lapsilleen. Pystyisitkö tuotteistamaan kahdeksan lahjan hanukka-paketin, joka sisältäisi sopivan määrän vaihtelevia lahjoja suklaapatukoista (kosher, tietenkin) ja elokuvalipuista älypuhelimen ruusukultaisiin kuoriin ja muihin nuorten hittijuttuihin?

Juutalaisten juhlien kaupallistamisessa on yksi ylittämätön ongelma suhteessa muslimien juhliin. Juutalaisia on Suomessa noin 1500. Seurakuntien arvion mukaan heistä suurin osa on melko tai hyvin maallistuneita. Esimerkiksi alkoholinkulutuksen kannalta keskeisin juhla, purim, ei päässyt lainkaan mukaan kirjaamme, koska niin harva edes kertoi viettävänsä sitä.

Ramadanin päättymistä juhlineita miehiä. (Kauppakeskus Itis/Akifoto)
Ramadanin päättymistä juhlineita miehiä. (Kauppakeskus Itis/Akifoto)

Ja se pohjalainen luomuhalal-liha. Se, mitä halal-teurastus tarkoittaa, ei ole täysin yksiselitteinen. Perusperiaate on se, että eläimen on kuoltava veren laskuun, on lausuttava oikea rukous ja pidettävä eläimen pää Mekkan päin.

Se, saako eläimen tainnuttaa ennen valtimon katkaisua vaihtelee sen mukaan, miten tiukkaa perinnettä vastaaja sattuu edustamaan. Halal-teurastus on tässä mielessä sallittu siis Suomessakin, valvotuissa oloissa. Osa muslimeista ei kuitenkaan hyväksy tätä halal-teurastukseksi.

Yksi pohdittava asia markkinoijalle on myös se, miten asiakkaat suhtautuvat hänen yrityksiinsä hyötyä uskonnollisesta juhlasta. Monen kristityn kuulee vuosittain murmuttavan joulun kaupallisuudesta. Itiksenkään kampanja tuskin sai täysin varauksetonta hyväksyntää muslimien keskuudessa.

Ainakin Itis uskoo edelleen mahdollisuuksiinsa. Espresso Housen Coffee Shopin edustaja Casimir Reincke kertoo Itiksen tiedotteessa: ”Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja veti paljon vieraita kauppakeskukseen. Meillä Espresso Housessa oli varsin vilkas päivä eilen. Mielestäni on myös myönteistä, että eri kulttuureita ja niiden perinteitä huomioidaan.”

Ja asiasta puheen ollen… Uskonnollisten juhlien (markkinointi)oppaamme Adventista ramadaniin. Uskonnolliset juhlat Suomessa (Kirjapaja) ilmestyy syksyllä. Varaa heti omasi tai hanki se hyvin varustellusta kirjakaupasta.


Kuvat: Kauppakeskus Itis/Akifoto

Joko juhlitaan?

Heinäkuun lopussa vietin pari kiireistä viikkoa. Matkustelin eri puolilla Suomea ja samalla viimeistelin omaa osuuttani käsikirjoituksesta. Työskentelytiloja löytyi eri kaupunkien kirjastoista ja sukulaisten mökkien kamareista. Rentouduin tutustumalla nähtävyyksiin ja poimimalla mustikoita ja saunomalla. Aika rentoa etätyöskentelyä siis.

Elokuun alussa saimme lähetettyä kirjamme ”Adventista ramadaniin – Uskonnolliset juhlat Suomessa” käsikirjoituksen kustantajalle. Kirjapaja käy parhaillaan läpi käsikirjoituksen ensimmäistä versiota, josta odottelemme palautetta.

Kirjoitellessani toistaiseksi viimeisiä muokkauksia sukulaisten mökillä, alkoi vihdoin tuntua, kuin olisi aihetta juhlaan. Viime vuoden syystalvella projektia aloitellessamme tämän vuoden elokuu tuntui kaukaiselta ja urakka valtavalta. Mitä oikeasti tarkoittaa kirjoittaa kirja eri uskontojen juhlaperinteistä?

Nyt olen sekä tyytyväinen että huolestunut. Suomessa on tuhansia vähemmistöuskontojen juhlia viettäviä ihmisiä. Perinteisiin ja tapoihin vaikuttavat etninen tausta, uskonnon suuntaus ja omat mieltymykset.

Prosessin aikana huolta herätti haastateltavien löytäminen. Kukaan ei esiinny kirjassamme omilla kasvoillaan tai nimellään, mutta moni kieltäytyi haastattelusta. Usea muslimi vetosi siihen, että tuttavilla on kielteisiä kokemuksia median kanssa toimimisesta. Lopulta sain kasaan hyvän joukon haastateltavia erilaisista taustoista ja  suuntauksista.

Enää huolta aiheuttaa ajatus siitä, onko työtä tehty sittenkään riittävästi. Erään juutalaisen mukaan Suomessa on yhtä monta tapaa viettää juutalaisia juhlia, kuin on juutalaisiakin. Se tarkoittaa noin 1500 tapaa. Yhteensä haastattelin teokseen kolmeakymmentä viiden eri uskonnon harjoittajaa.

Yhden mielestä ei voi olla muslimi, jos ei vietä id al adhaa vuosittain. Toisen muslimin mielestä pyhiinvaellukseen liittyvässä juhlassa ei ole paljon viettämistä, jos ei itse osallistu pyhiinvaellukselle.

On turhaa kysyä, kumpi on oikeassa. Kysymys olisi perustavanlaatuinen väärinymmärrys siitä, miten uskonnot ilmiöinä toimivat. On yksi asia, mitä uskontoihin opin tasolla perehtyneet papit tai muu uskonnollinen ”eliitti” tekevät ja kirjoittavat. On kokonaan toinen asia, millainen on tavallisten ihmisten käsitys omasta uskonnollisuudestaan ja uskonnon merkityksestä omassa elämässä. Hyvin karkeasti sanoen tämä on jaottelu ”opin” ja ”kansanuskonnollisuuden” välillä.

Joskus nämä kaksi näkökulmaa ovat yhtä aikaa lähellä ja kaukana toisistaan. Itse pidän mielenkiintoisempana keskellämme elävää kansanuskonnollisuutta kuin enemmän ideoiden maailmassa elävää oppineiden uskontoa. Kumpikaan ei selitä kunnolla toista, mutta kumpaakaan ei voi ymmärtää kunnolla ilman molempien ymmärtämistä. Palaan uskontojen oppien ja kansanuskonnollisuuden ristiriitaan vielä myöhemmin tässä blogissa.

Odotellessaan kirjan ilmestymistä jokainen lukija voi syventyä yhteen kaikkia juhlakulttuureja yhdistävään piirteeseen: odottamiseen. Tähän teemaan johdattaa kirjamme nimikin: Adventista ramadaniin. Molemmat nimet viittaavat ajanjaksoon, joka huipentuu kummankin uskonnon suurimmista juhlista: adventti jouluun ja ramadan id al fitriin.

Paitsi, että joulu tai id al fitr eivät ole kristinuskon ja islamin teologisesti suurimmat juhlat. Silti ne ovat näyttävimmin ja eniten ainakin Suomessa vietettyjä uskontojensa juhlia.

Neljä syytä juhlia

Uskontojen  juhlilla on ainakin neljänlaisia merkityksiä, syitä.

Ensinnäkin juhlat ovat uskonnon oman teologisen ja filosofisen ajattelun vahvistamista. Juhlimalla tiettyä sisältöä, siitä tehdään ikään kuin totta, vakuuttaudutaan siitä ja sen merkityksestä.

Toisekseen juhlapäivät voivat olla pedagogisia tapahtumia, jolloin uskonnon sisältöjä opettaan ja havainnollistetaan tavallisille ihmisille. Lapset esimerkiksi oppivat leimautumaan uskontoon juhlien avulla, vaikka eivät aina juhlien tarkkoja sisältöjä ymmärtäisikään.  Juhlat ja niiden seremoniat ankkuroivat  ihmisten mieliin merkityksiä ja syvärakenteita.

Kolmanneksi uskontojen juhlat ovat yhteisöllisiä tapahtumia, joka tuo samoista ajatuksista ja uskomuksista vaikuttuneet ihmiset yhteen. Juhla tuo ihmisiä yhteen myös, vaikka he eivät järin uskonnollisia olisikaan. Yhteisö – laajimmillaan yhteiskunta – tekee itsenä näkyväksi juhlissaan.

Neljänneksi uskontojen juhlat ovat myös yksilöiden sekä heidän lähipiiriensä juhlia. Ne ovat tärkeitä arjen ja vuodenkierron rytmittäjiä. Myös yksilöllisten tapojen ja sisällönantojen merkitys voi korostua yleisen juhlaperinteen rinnalla.